Päättäjäisten huumaa

Tasainen puheensorina kantautuu pitkälle ohjelmalavalta. Ilmassa on selkeästi viimeisen illan tuntua, kun Satahanka kokoontuu viettämään yhteistä päättäjäisiltaa. Ohjelma aloitetaan alaleirien huudoilla – Krena, Hindespendal, Vartsala, Ströömi, Flara ja Katanpää kajauttavat kaikki vuorollaan oman huutonsa.

Leirinjohtaja Katja ”Kike” Auvinen aloittaa puheenvuoronsa kysymällä, moniko leirillä olijoista on oppinut viikon aikana jotain uutta. Huivien pyöritysten määrästä voi päätellä, että lähes jokaiselle on tarttunut päähän jotakin uutta.

Puheenvuoron jälkeen vuorossa on yhteislaulua. Muutamat innostuvat jopa tanssimaan musiikin tahdissa. Sen jälkeen siirrytään laululeikkiin, joka tuo auringon ja meri-ilman pehmittämille leiriläisille hieman haastetta.

Seuraavaksi vuorossa on Legendojensärkijät. Leirin alussa alaleireihin jaettiin pussillinen tarvikkeita, joita hyödyntäen tuli rakentaa jokin esine joka tulisi olla jokaisella partiolaisella. Krena esitteli leirille taskukalastimen, jotta nälkä ei pääse yllättämään. Flaran epämukavuusasuste oli puolestaan liian mukavien partioleirien pelastus. Ströömi oli valmistellut viimeisen yön jekkupaketin ja Vartsala oli kehitellyt partiolaisten pilkkihaalarit pistimillä. Hindespendal sai idean keksintöönsä leirillä näkyneistä kyykäärmeistä: käärmeenpyydystimellä kyyt saatiin kiinni elävinä. Palveluleiri Kaaskarin esitelmä piti sisällään vessajuttuja; tuoksupussin, valaisimen ja oven haan. Voiton vei kuitenkin Katanpää Tisulien Megapartyboxilla, eli viimeisen illan bileiden kaijuttimella.

Satahanka-laulun siivittämänä sai vuoronsa Staabiputous. Leirin staabi leikki lavalla rikkinäistä puhelinta tanssin keinoin, ja villitsi yleisön upeilla tanssiliikkeillään. Ilta rauhoittui My Bonnien säveliin ja lopuksi tehtiin vielä sisarusrivit ja laulettiin Auld Lang Syne.

Iida Turunen

The Polish beauty visits Satahanka

A young man steps out from under the deck and introduces himself as the captain of Zjava IV. He’s Peter Cichy, 24 years old sea scout from Poland. He sailed the impressive Zjava IV from Riga to Satahanka camp with a crew of 15. The trip took them a week, arriving to Kustavi late Friday night. Though it was a long trip, it was a great experience for the whole crew and definitely worth it. A new crew, consisting of sea scouts mostly from Bialystok, steps in after Satahanka XII is over. They’re taking the ship across the Baltic Sea to Sweden, where another crew exchange takes place on August 13th. The crew starting from Satahanka has enjoyed the camp so far, praising the activities and especially the open sea rescue show. However, they’re already eager to get started on their journey.

 

Zjava IV was built in 1949 and functioned as a rescue ship during its first years. In 1980’s it was donated to the sea scouts and has been theirs to use since. Considering it’s 64 years old, Zjava IV seems to be in good condition and if nothing drastic happens to it, will continue to be used as a training vessel for young scouts in years to come.

 

Olli Savisaari

Merivartijat näytöksessä

Perjantai-iltapäivällä leirillä päästiin seuraamaan jännittävää meripelastusnäytöstä. ”Avustimme Krista-alusta, jolle oli tullut konevika. Käytännössä tehtävä hoitui hinaamalla alus suojasatamaan. Tehtävässä käytettiin Susiluodon merivartioaseman partiovenettä”, kertoo Lasse Yli-Heikkilä. ”Näytös on hyvä esimerkki siitä, mitä meripelastajan työ voi pitää sisällään. Rajavartiolaitoksen tehtävänä on rajaturvallisuuden tuottaminen; merivartijat partioivat ja huolehtivat vesiliikennevalvonnasta. Me teemme myös yhteistyötä poliisin, pelastuslaitoksen ja tullin kanssa. Vapaaehtoiset meripelastajat auttavat tehtävien hoidossa”, Lasse lisää. Lasse vielä muistuttaa: ”Viranomaisten lisäksi jokaisen vesilläliikkujan velvollisuus on auttaa hädässä olevaa.”

Pelastusnäytöksen toisessa osassa rajavartiolaitoksen Super Puma tuli auttamaan hädässä olevaa kalastajaa.”Pelastusnäytöksessä esitin Kalle-kalastajaa, jolla tarttui suuri vonkale koukkuun. Vene kaatui, enkä päässyt enää kyytiin. Laukaisin hätäsoihdun ja –savun, sitten minut nostettiin helikopteriin”, kertoo Mikko Hongell. ”Turussa on kolme Super Puma helikopteria, yksi kopteri on koko ajan lähtövalmiudessa ja kaksi muuta huollossa. Miehistönä Super Pumassa on lentäjä, perämies, kaksi pintapelastajaa ja mekaanikko. Itse olen merivartijana Susiluodossa”, jatkaa Mikko

”Merivartijan työ on mukavaa hommaa. Susiluodossa on toisinaan vähän kuin mökillä olisi. Merivartijaksi pääsee, kun käy rajavartiolaitoksen oman merivartijan peruskurssin. Se kestää 14 kuukautta. Jos tykkää veneilystä, tätä työtä kannattaa harkita”, kertoo Mikko.

Eveliina Saari

Leirijumalanpalvelus piispan johdolla

Satahangan lauantaiaamun leirijumalanpalvelus kokoaa tuhatkunta leiriläistä yllättävän pieneen tilaan. Viimehetken valaistusäätöjen jälkeen kirkonkellot alkavat soida: tarkempi tutkailu osoittaa äänen lähteeksi kaksi puusta roikkumaan ripustettua rautakankea, joita kumautellaan kahden miehen voimin vasaralla.

Turun piispa Kaarlo Kalliala aloitti jumalanpalveluksen tervetulosanoillaan. Perinteisten synnintunnustuksen ja –päästön lisäksi laulettiin monia lauluja kuoron esilaulamana. Tällä kertaa uskontunnustuskin oli laulettu, virren 733 muodossa. Kallialan sanat: ”Harvassa paikassa elämä on niin mallillaan kuin merellä”, ovat jotakin johon moni partiolainen voi varmasti yhtyä.

Puheessaan Kalliala sitoi jumalanpalveluksen eri tekstien sanomat yhteen: hän huomio niin merihenkisyyden kuin paikallisen kulttuurinkin, joka näkyi katkelmana Volter Kilven kirjasta Kirkolle. Satahangan partiorippileiriläiset osallistuivat ohjelmaan esittämällä kappaleen ”Laula ihmisille” sekä laatimansa rukouksen kautta. Jumalanpalveluksen loputtua Kalliala vaihtoi kaapunsa erityisesti piispoille suunniteltuun ”seppohuiviin”, joka kertoo piispojen tehtävästä partion tukijoina.

Hanna Kouhia

Syke nousuun suunnistuksessa

Suomen Partiopiirin suunnistusmestaruuskilpailut järjestettiin vierailupäivän yhteydessä leirimaastossa. Jo aamulla kisaohjetta hakiessa jonossa oli jännittynyt tunnelma, kun kisaajat pohtivat ratojen haastavuutta ja sarjojen osallistujamääriä. Kilpailuun osallistui 49 kilpailijaa viidestä partiopiiristä.

Kilpailun karttana toimi poikkeuksellisesti peruskartta, johon ei esimerkiksi merkitä pienempiä polkuja. Kokeneemmalle suunnistajalle tämä ei varmasti ollut ongelma, mutta vähemmän metsiä kolunneille erilainen kartta toi lisähaastetta kisoihin.

Lähtölaukauksen epäonnistuttua toisen kerran sykkeet ja adrenaliinitasot alkoivat hakata korkeina. Kun lähtö viimein onnistui, saatiin tuntuma Satahangan suunnistusmaastoihin. Vanhempien sarjat alkoivat sprinttityylisesti aivan leirin tuntumassa, josta lopuille rasteille saatiin juosta hieman pitempien etäisyyksien kautta maaliin.

Suunnistuskisat jäävät kisaajien mieleen varmasti onnistuneena sekä radan, että maaston puolesta.

Iida Turunen

Jollaillessa ja meloessa kastuu

”Oli aika hurjaa” on Laura Saarelan ensimmäinen kommentti jollailupisteestä. ”Meidän jollassa ei ollut tulppaa ja se alkoi hiljaa upota”, tilannetta selventää Siiri Asumalahti. RS Vision -jolla ja kolme kyydissä ollutta Rauman Karisman lippukuntaan kuuluvaa tyttöä hinattiin takaisin rantaan, eikä tilanne ollut vaarallinen. ”Olisi kyllä ollut hauska myös päästä enemmän jollailemaan, mutta nyt me lähdetään vaihtamaan kuivia vaatteita”, kertoo Siiri. ”Oli oikein kivaa, mutta muistakaa tarkistaa, että jollan pohjassa on tulppa paikoillaan”, Laura neuvoo tulevia jollailijoita.

Yhteensä kahdeksan jollaa oli purjehtimassa torstaina. Myös muut jollailijat pääsivät uimaan. ”Me kaadettiin jolla tahallaan, eikä vesi ollut yhtään kylmää”, kertoo Lotta Paija Aurantytöistä. ”Jollapiste oli tosi kiva, aika oli vain lyhyt. Me oltaisiin voitu jollailla kauemminkin”, lisää Sanja Pasanen Aurantytöistä.

”Melontarasti oli kiva ja matka oli sopivan mittainen”, kertoo Julia Heikniemi Kuusiston Linnanyrjänöistä. ”Meidän kanootissa oli kolme ihmistä. Kaikki kanootit jaettiin noin viiden kanootin ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle oli pari ohjaajaa. Me kastuttiin, kun tuli vesisota. Vesi oli niin lämmintä, että kastuminen ei haitannut.” Julia kertoo.

Eveliina Saari

 

Ruoka on hyvää vaikka ”vanhoja akkoja satelisi taivaalta”

Henrikin Tapulityttöjen kommentit ”Lihakeitto ja borssikeitto olivat yllättävän hyviä – tykkäsin” ja ”Haikin puuro oli hyvää, mutta istumapaikat olisivat olleet mukavat kaiken sen kävelemisen jälkeen”, kertovat tuttua sanomaa: Satahangan ruuista on tykätty. Tytöt toivovat kuitenkin myös enemmän ”ei-kasvispitoisia ruokia”.
Muonituspäällikkö Pertti ”Pepe” Korkalo kertoo suurimman osan ruuasta tulevan Juvalta Kruunun Herkku -yritykseltä. ”Olen ollut seitsemällä Satahangalla ja jokaisella ruoka on tehty ihan eri tavalla. Tämän hetkinen tapa on kaikkein helpoin. Meille tulee täysin valmis ruoka, joka vain lämmitetään. Valmisruoka säästää hirvittävästi keittiöhenkilökunnan voimavaroja ja ruoka on takuulla tasalaatuista ja samanlaista kaikille. Enkä ole näin paljon kehuja ruuasta ikinä saanut”, Pepe kuvailee leirin ruokajärjestelyjä.
Valmisruokaan päädyttiin monista eri syistä ajan ja työvälineiden säästön lisäksi. ”Sääolosuhteet eivät vaikuta samalla tavalla: ihan saman tekevää vaikka tulisi vanhoja akkoja taivaalta. Valmisruoka ei rajoita purjehduselämään tutustumista, vaan leiriläiset voivat kunnolla osallistua leiriin. Enkä halua että henkilökuntani joutuu olemaan aamusta yöhön täällä. Niin olisi jos me tekisimme kaiken itse”, Pepe kertoo.
Ei siis ole yllätys että keittiöhenkilökuntaan kuuluva Paula Silfverberg kehuu työolojaan: ”Leirikeittiössä työskentely on tosi mukavaa, ihmiset ovat kivoja ja hommat simppeleitä. Työpäivät eivät veny liikaa. Ruoka on valmiimpaa aiempiin kokemuksiini verrattuna, mutta en kyllä kaipaa sipulin pilkontaa.” Pepe tunnustaa valmisruuan olevan kuitenkin huomattavasti kalliimpaa, mikä näkyy leirilaskussa.
Hanna Kouhia

International scouts unite

What would be a better way to open an international night than singing BP-spirit together? Hosted by Aki Mäkinen from Korven Koukkaajat, the “campfire without fire” was a success colored by songs and plays from the international reinforcements.
The Swedes started the show by presenting ‘Scout life in Sweden’, a humoristic play about their morning routines. Next up was the Russian way of praying for sunny weather, which turned out to be a catchy song with hand maneuvers. The Polish finished the show by singing first about spring and love and second about positive thoughts and happiness as someone said from the back row. Lastly, attachés from each country voted for the best performance, making Poland a clear winner. The evening was beautifully sealed with Auld Lang Syne.
Olli Savisaari

Katanpään linnakesaari kiehtoo nuoria

”Tosi hieno paikka!” ilmoittaa monta kertaa aikaisemminkin Katanpäässä vieraillut Aarne Kuusisto Myrskypojista. ”Ehdottomat suosikkikohteeni ovat linnakesaaren tähystystorni ja vanhat bunkkerit”, kertoo Aarne Kuusisto. Myös ensimmäistä kertaa Katanpäässä vierailevat Iina Ajosenpää ja Petra Ahonen Maskun Hemmingin tyttäristä ja pojista ihastuivat eniten bunkkereihin.
Lypertön linnake on rakennettu Katanpään niemelle 1910-luvulla, kun Suomi oli vielä Venäjän vallan alla. Iinalle Katanpään historiasta päällimmäiseksi jäi mieleen tarina vankien rakentamasta tiestä. Monissa tarinoissa nimittäin kerrotaan, että linnakkeen yli 2 kilometriä pitkän mukulakivistä tehdyn tykkitien olisivat rakentaneet kiinalaiset naisvangit. Todellisuudessa tien kuitenkin rakensivat venäläisten idästä siirtämät miesvangit. Lähi seutujen asukkaat vain luulivat pitkähiuksisia pitkiin liiveihin pukeutuvia hunghuuseja naisiksi. Vangit olivat erittäin pelättyjä maantierosvoja Mantšurian alueelta, nykyisen Kiinan pohjoispuolelta.
Lypertön linnake ei ole enää puolustusvoimien käytössä, vaan Katanpää on kaikille avoin vierasvenesatama. Katanpäässä on useampi laituri ja kaikki jäljellä olevat linnoituksen rakennelmat ovat kävelymatkan päässä satamasta. Aarne, Iida ja Petra suosittelevat Katanpäässä vierailua. ”Saari on hienon näköinen ja sillä on mielenkiintoinen historia”, kiteyttää Iina.
Eveliina Saari

Sisukasta purjehtimista

Veneelle saapuessani purjehtimaan lähtöä odotti jo neljä innokasta sisua tukiryhmineen. S/y Flikka on Kulosaaren Meripartion tuliterä alus. Veneen säännöt ja käytännöt kerrattiin päällystön johdolla ja kipparin kysyessä aikaisemmasta purjehduskokemuksesta vain pari nosti vaisusti kätensä. Matkalla kävi ilmi, että yksi sisuista, Juha-Matti Linnasaari on kerinnyt kiertää jo kolmet Special Olympicsit ympäri maailman ja on tuonut niistä kotiin kolme mitalia! Seuraavana ovat tähtäimessä Los Angelesin kisat. Se on suoritus, johon tuskin kukaan aluksen päällystöstäkään yltää. Purjehdusryhmään kuului myös Iitu And, Katriina Lehtinen, Emma Mäkinen, Nelli Uotila sekä ryhmän vetäjä Mari Harkke ja hänen poikansa Santeri ja Rasmus.
Purjehdus sujui mallikkaasti Juha-Matin auttaessa etevästi purjeiden trimmauksessa ja ohjatessa venettä pitkiäkin matkoja. Sisut vaikuttivat nauttivan olostaan päästessään purjehtimaan ja olemaan yhdessä merellä. Sää oli loistava tuulta lukuun ottamatta, joka loppui kesken parin tunnin matkan jälkeen. Tuulen puutteesta johtuen lilluttiin hiljakseen eteenpäin s/y Hemingwayn rinnalla, kunnes oli pakko käynnistää moottori jotta ehdittiin ajoissa takaisin satamaan. Viimein Ströömiä pitkin kruisaillessa bongailtiin hienoja kartanoita sekä ihmeteltiin kalankasvatusaltaita.
Olli Savisaari